Imperatiivi on verbin taivutusmuoto, jolla ilmaistaan käskyjä, kehotuksia, neuvoja tai pyyntöjä. Se on olennainen osa suomen kielen opettelua, sillä sen avulla voimme antaa ohjeita ja vaikuttaa toisten toimintaan. Tässä artikkelissa käsitellään imperatiivin muodostusta ja käyttöä suomen kielessä.
Imperatiivin perusmuodot
Imperatiivi muodostetaan eri tavoin riippuen siitä, onko kyseessä yksikön vai monikon muoto sekä ensimmäinen, toinen vai kolmas persoona. Aloitetaan yksikön toisesta persoonasta, joka on yleisin ja perinteisin käskymuoto.
Yksikön toinen persoona
Yksikön toisessa persoonassa imperatiivi muodostetaan jättämällä verbin perusmuodosta (infinitiivi) pois päätteen -a tai -ä. Esimerkiksi:
* mennä → mene
* tulla → tule
* katsoa → katso
* kirjoittaa → kirjoita
Kuten huomaat, imperatiivin muoto on usein lyhyempi kuin verbin perusmuoto. Tämä tekee siitä tehokkaan ja selkeän tavan antaa käskyjä tai kehotuksia.
Yksikön ensimmäinen persoona
Yksikön ensimmäisessä persoonassa imperatiivi on harvinaisempi, mutta sitäkin käytetään tietyissä tilanteissa. Se muodostetaan lisäämällä verbin perusmuotoon pääte -n. Esimerkiksi:
* mennä → menen
* tulla → tulen
* katsoa → katson
* kirjoittaa → kirjoitan
Tämä muoto ilmaisee tavallisesti puhujan aikomusta tai päätöstä toimia. Se ei ole niin suoraan käsky kuin toisen persoonan muoto.
Yksikön kolmas persoona
Yksikön kolmannessa persoonassa imperatiivi muodostetaan lisäämällä verbin perusmuotoon pääte -koon tai -köön. Esimerkiksi:
* mennä → menköön
* tulla → tulkoon
* katsoa → katsokoon
* kirjoittaa → kirjoittakoon
Tämä muoto on usein muodollisempi ja kohteliaampi tapa antaa käskyjä tai kehotuksia. Sitä käytetään myös silloin, kun halutaan ilmaista toive tai suositus.
Monikon toinen persoona
Monikon toisessa persoonassa imperatiivi muodostetaan lisäämällä verbin perusmuotoon pääte -kaa tai -kää. Esimerkiksi:
* mennä → menkää
* tulla → tulkaa
* katsoa → katsokaa
* kirjoittaa → kirjoittakaa
Tämä muoto on yleinen, kun annetaan käskyjä tai ohjeita useammalle henkilölle samanaikaisesti.
Monikon ensimmäinen persoona
Monikon ensimmäisessä persoonassa imperatiivi muodostetaan lisäämällä verbin perusmuotoon pääte -kaamme tai -käämme. Esimerkiksi:
* mennä → menkäämme
* tulla → tulkaamme
* katsoa → katsokaamme
* kirjoittaa → kirjoittakaamme
Tämä muoto ilmaisee ryhmän yhteistä päätöstä toimia. Se on kohtelias ja yhteistyöhön kannustava muoto.
Monikon kolmas persoona
Monikon kolmannessa persoonassa imperatiivi muodostetaan lisäämällä verbin perusmuotoon pääte -koot tai -kööt. Esimerkiksi:
* mennä → menkööt
* tulla → tulkoot
* katsoa → katsokoot
* kirjoittaa → kirjoittakoot
Tämä muoto on harvinaisempi ja sitä käytetään lähinnä muodollisissa tai kirjallisissa yhteyksissä.
Negatiivinen imperatiivi
Negatiivinen imperatiivi eli kieltoimperatiivi on myös tärkeä osa suomen kielen oppimista. Sitä käytetään, kun halutaan kieltää toiminta. Negatiivinen imperatiivi muodostetaan eri tavoin riippuen persoonasta.
Yksikön toinen persoona
Yksikön toisessa persoonassa negatiivinen imperatiivi muodostetaan käyttämällä kieltosanaa “älä” verbin perusmuodon kanssa. Esimerkiksi:
* mennä → älä mene
* tulla → älä tule
* katsoa → älä katso
* kirjoittaa → älä kirjoita
Tämä muoto on yleisin tapa kieltää jonkun tekemä toiminta.
Yksikön ensimmäinen persoona
Yksikön ensimmäisessä persoonassa negatiivinen imperatiivi muodostetaan käyttämällä kieltosanaa “älä” ja verbin ensimmäisen persoonan muotoa. Esimerkiksi:
* mennä → älä menen
* tulla → älä tulen
* katsoa → älä katson
* kirjoittaa → älä kirjoitan
Tämä muoto on harvinainen ja sitä käytetään lähinnä puheessa, kun halutaan ilmaista omaa aikomusta olla tekemättä jotain.
Yksikön kolmas persoona
Yksikön kolmannessa persoonassa negatiivinen imperatiivi muodostetaan käyttämällä kieltosanaa “älköön” ja verbin kolmannen persoonan muotoa. Esimerkiksi:
* mennä → älköön menkö
* tulla → älköön tulko
* katsoa → älköön katsoko
* kirjoittaa → älköön kirjoittako
Tämä muoto on muodollinen ja sitä käytetään usein kirjallisessa kielessä.
Monikon toinen persoona
Monikon toisessa persoonassa negatiivinen imperatiivi muodostetaan käyttämällä kieltosanaa “älkää” ja verbin perusmuotoa. Esimerkiksi:
* mennä → älkää menkö
* tulla → älkää tulko
* katsoa → älkää katsoko
* kirjoittaa → älkää kirjoittako
Tämä muoto on yleinen, kun halutaan kieltää useampia henkilöitä tekemästä jotain.
Monikon ensimmäinen persoona
Monikon ensimmäisessä persoonassa negatiivinen imperatiivi muodostetaan käyttämällä kieltosanaa “älkäämme” ja verbin perusmuotoa. Esimerkiksi:
* mennä → älkäämme menkö
* tulla → älkäämme tulko
* katsoa → älkäämme katsoko
* kirjoittaa → älkäämme kirjoittako
Tämä muoto on kohtelias ja yhteistyöhön kannustava tapa kieltää ryhmää toimimasta.
Monikon kolmas persoona
Monikon kolmannessa persoonassa negatiivinen imperatiivi muodostetaan käyttämällä kieltosanaa “älkööt” ja verbin perusmuotoa. Esimerkiksi:
* mennä → älkööt menkö
* tulla → älkööt tulko
* katsoa → älkööt katsoko
* kirjoittaa → älkööt kirjoittako
Tämä muoto on harvinaisempi ja sitä käytetään lähinnä muodollisissa yhteyksissä.
Erityistapaukset ja poikkeukset
Suomen kielessä on myös joitakin erityistapauksia ja poikkeuksia, jotka on hyvä ottaa huomioon imperatiivin käytössä.
Liitepartikkelit
Liitepartikkelit, kuten “-han” tai “-pa”, voidaan lisätä imperatiivimuotoon, jotta käsky tai kehotus kuulostaisi pehmeämmältä tai ystävällisemmältä. Esimerkiksi:
* menkää → menkääpä
* tulkaa → tulkaahan
* katsokaa → katsokaapa
* kirjoittakaa → kirjoittakaahan
Nämä muodot ovat yleisiä puhekielessä ja luovat rennomman ja kohteliaamman sävyn.
Vahvistusmuodot
Vahvistusmuotoja käytetään, kun halutaan korostaa käskyä tai kehotusta. Tämä voidaan tehdä toistamalla imperatiivimuoto tai lisäämällä vahvistavia sanoja. Esimerkiksi:
* Mene, mene!
* Tule heti!
* Katso tarkasti!
* Kirjoita nyt!
Nämä muodot ovat yleisiä, kun halutaan painottaa käskyn tärkeyttä tai kiireellisyyttä.
Verbin taivutusmuodot
Jotkut verbit voivat käyttäytyä epäsäännöllisesti imperatiivissa. Esimerkiksi verbin “olla” imperatiivimuodot ovat:
* Yksikön toinen persoona: ole
* Yksikön kolmas persoona: olkoon
* Monikon toinen persoona: olkaa
* Monikon kolmas persoona: olkoot
Näiden epäsäännöllisten verbien muodot on hyvä opetella erikseen.
Imperatiivin käyttö arjessa
Imperatiivin hallinta on tärkeää sujuvan ja tehokkaan kommunikaation kannalta. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten imperatiivia käytetään arjen tilanteissa:
Käskyt ja kehotukset
Imperatiivia käytetään usein käskyjen ja kehotusten antamiseen. Esimerkiksi:
* Mene kauppaan!
* Tule tänne!
* Katso tätä!
* Kirjoita raportti!
Nämä käskyt ovat suoria ja selkeitä ja auttavat ohjaamaan toisten toimintaa.
Neuvot ja ohjeet
Imperatiivia voidaan käyttää myös neuvojen ja ohjeiden antamiseen. Esimerkiksi:
* Ota lääke päivittäin.
* Lue tämä kirja!
* Syö terveellisesti.
* Harrasta liikuntaa.
Nämä neuvot ovat ystävällisiä ja auttavat toisia tekemään hyviä päätöksiä.
Pyyntöjä ja ehdotuksia
Imperatiivimuotoa voidaan käyttää myös pyyntöjen ja ehdotusten ilmaisemiseen. Esimerkiksi:
* Voisitko auttaa minua?
* Mennäänkö elokuviin?
* Katsotaan yhdessä!
* Kirjoitetaanko kirje?
Näissä tapauksissa imperatiivi on pehmeämpi ja kohteliaampi tapa pyytää jotain.
Yhteenveto
Imperatiivi on monipuolinen ja tärkeä verbin taivutusmuoto suomen kielessä. Sen avulla voimme antaa käskyjä, kehotuksia, neuvoja ja pyyntöjä eri tilanteissa. Ymmärtämällä ja hallitsemalla imperatiivin eri muodot ja käyttötavat voit parantaa sujuvuuttasi ja tehokkuuttasi suomen kielen kommunikaatiossa.
Imperatiivin harjoittelu ja käyttö arjessa auttaa sinua tulemaan varmemmaksi kielenkäyttäjäksi. Muista kiinnittää huomiota erityistapauksiin ja poikkeuksiin, jotta voit käyttää imperatiivia oikein ja luonnollisesti eri tilanteissa.
