Säännöllisten adjektiivien monikon muodostaminen suomen kielessä voi olla aluksi hieman haastavaa, mutta kun ymmärtää perusperiaatteet, se helpottuu huomattavasti. Tässä artikkelissa käydään läpi säännöllisten adjektiivien monikon muodostamisen säännöt ja annetaan esimerkkejä, jotka auttavat ymmärtämään aiheen paremmin.
Perussäännöt
Suomen kielessä adjektiivit taipuvat substantiivien tapaan. Tämä tarkoittaa, että niiden muoto muuttuu riippuen siitä, missä sijamuodossa ja luvussa (yksikkö vai monikko) ne ovat. Säännöllisten adjektiivien monikon muodostaminen perustuu tiettyihin sääntöihin, jotka liittyvät adjektiivin vartaloon ja päätteisiin.
Nominaali- ja genetiivimonikko
Nominaalimonikko (perusmuoto monikossa) ja genetiivimonikko ovat kaksi yleisintä monikon muotoa, joita käytetään adjektiivien kanssa. Näiden muodostamiseen on omat sääntönsä.
Nominaalimonikko: Yleensä adjektiivin nominaalimonikko muodostetaan lisäämällä päätteen -t adjektiivin vartaloon. Esimerkiksi:
– kaunis → kauniit
– suuri → suuret
– pieni → pienet
Genetiivimonikko: Genetiivimonikko muodostetaan lisäämällä päätteen -en adjektiivin vartaloon. Esimerkiksi:
– kaunis → kauniiden
– suuri → suurien
– pieni → pienten
Partitiivimonikko
Partitiivimonikko muodostetaan yleensä lisäämällä päätteen -a/-ä tai -ta/-tä adjektiivin vartaloon. Tässä on joitakin esimerkkejä:
– kaunis → kauniita
– suuri → suuria
– pieni → pieniä
On kuitenkin hyvä huomata, että partitiivimonikon päätteet voivat vaihdella hieman riippuen adjektiivin vartalon lopusta.
Erityistapaukset
On olemassa joitakin erityistapauksia, joissa adjektiivin monikon muodostaminen ei seuraa täysin edellä mainittuja sääntöjä. Näissä tapauksissa adjektiivin vartalo saattaa muuttua tai päätteet voivat olla erilaisia.
Vartalonmuutokset
Joissakin tapauksissa adjektiivin vartalo muuttuu monikon muodossa. Esimerkiksi:
– vanha → vanhat (nominaalimonikko)
– vanha → vanhojen (genetiivimonikko)
– vanha → vanhoja (partitiivimonikko)
Tällaisissa tapauksissa on tärkeää tunnistaa vartalon muutokset ja soveltaa oikeita päätteitä.
Päätteiden vaihtelut
Joissakin tapauksissa partitiivimonikon päätteet voivat olla erilaisia. Esimerkiksi:
– uusi → uusia (partitiivimonikko)
– suuri → suuria (partitiivimonikko)
On tärkeää kiinnittää huomiota adjektiivin vartalon lopun vaikutukseen partitiivimonikon päätteisiin.
Käytännön esimerkkejä
Jotta säännöllisten adjektiivien monikon muodostaminen tulisi vieläkin selkeämmäksi, katsotaanpa joitakin käytännön esimerkkejä ja tarkastellaan, miten eri säännöt soveltuvat niihin.
Adjektiivi “punainen”
– Nominaalimonikko: punaiset
– Genetiivimonikko: punaisten
– Partitiivimonikko: punaisia
Adjektiivi “korkea”
– Nominaalimonikko: korkeat
– Genetiivimonikko: korkeiden
– Partitiivimonikko: korkeita
Adjektiivi “raskas”
– Nominaalimonikko: raskaat
– Genetiivimonikko: raskaiden
– Partitiivimonikko: raskaita
Harjoituksia
Tehokas tapa oppia säännöllisten adjektiivien monikon muodostaminen on harjoitella aktiivisesti. Tässä on muutamia harjoituksia, jotka auttavat sinua soveltamaan opittuja sääntöjä käytännössä.
Harjoitus 1: Muuta seuraavat adjektiivit nominaalimonikkoon:
1. vihreä
2. iloinen
3. ystävällinen
Harjoitus 2: Muuta seuraavat adjektiivit genetiivimonikkoon:
1. kaunis
2. pitkä
3. ahkera
Harjoitus 3: Muuta seuraavat adjektiivit partitiivimonikkoon:
1. terve
2. kiva
3. mukava
Yhteenveto
Säännöllisten adjektiivien monikon muodostaminen suomen kielessä noudattaa tiettyjä sääntöjä, jotka liittyvät adjektiivin vartaloon ja päätteisiin. Nominaalimonikko, genetiivimonikko ja partitiivimonikko ovat kolme yleisintä monikon muotoa, ja niiden muodostamiseen on omat sääntönsä. On myös hyvä huomioida erityistapaukset, joissa adjektiivin vartalo saattaa muuttua tai päätteet voivat olla erilaisia.
Harjoittelu ja esimerkkien tarkastelu auttavat oppimaan ja sisäistämään säännöt paremmin. Toivottavasti tämä artikkeli on auttanut sinua ymmärtämään säännöllisten adjektiivien monikon muodostamisen periaatteet ja antanut sinulle varmuutta niiden käyttämiseen.
